Käytetyt keskeiset lähteet

Ahola, Teija 2004. Kuuden kunnan rakennuskulttuuri 2002-2004. Janakkala, Kalvola, Kärkölä, Loppi, Nastola, Renko. Hämeen ympäristökeskus. Euroopan aluekehitysrahasto.
Blomstedt, Yrjö 1981. Asikkalan historia.
Cederberg, A. R. & Ojala, Veikko 1948. Heinolan kaupungin historia.
Halila, Aimo 1958. Lahden historia
Heinonen, Jouko 1997. Päijät-Häme I.
Jurva, Aura 1942. Kosken pitäjän vaiheita.
Juvelius, Einar 1925. Sysmän pitäjän historia I.
Kantonen, Timo 1996. Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä. Museovirason rakennushistorian osaston julkaisuja 18.
Mäkelä, Anneli 1979, 1982, 1991. Nastolan historia I-III.
Nevanlinna, Lea 1980. Päijät-Hämeen rakennusperinneselvitys. Lahden museo - ja taidelautakunta. Selvityksiä ja kannanottoja XV/I-V.
Niskanen, Riitta 2000. Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Lahden kaupunginmuseo.
Pihkala, Erkki 1980. Lahden talouselämä. Teoksessa: Lahden historia (toim. Heinonen, Jouko).
Pulkkila, Uuno [1946] 1984. Padasjoen historia.
Putkonen, Lauri 1984. Päijät-Hämeen kulttuurihistorialliset kohteet. Täydennysselvitys.
Salomäki, Paula - Tervo, Timo 1999. Auttoisten-Neroskulman ja Vesijaon-Porasan kyläympäristöohjelma. Hämeen ympäristökeskus.
Tuomi, Timo 1992. Lahden kaupunkikuvan ja arkkitehtuurin erityispiirteitä. Teoksessa: Lahden kaupungin historia 2.

1.
Suomen asutus vakiintui ns. Suomusjärven kulttuurin aikana (n. 7000 – 4200 eKr.) Päijät-Hämeen ensimmäiset asukkaat tulivat idästä ja etelästä Ancylus –ajan alussa n. 7250 eKr. Lahden Renkomäessä sijaitsevaa Ristolaa pidetään todennäköisesti Suomen vanhimpana asuinpaikkana. Suomusjärven kulttuurin aikana asutusta on inventoiduilla alueilla Päijät-Hämeessä ollut ilmeisesti ainakin Nastolassa sekä mahdollisesti Heinolan maalaiskunnassa.

Kampakeraamisen ajan (n. 4200 – 2000 eKr) asuinpaikkoja on löydetty mm. Orimattilasta, Lahdesta, Asikkalasta, Hollolasta, Padasjoelta, Heinolasta ja Hartolasta. Pronssikautisia (n. 1500 eKr) löytöjä Päijät-Hämeessä on tehty Kotasaaresta ja Korpilahdelta Asikkalasta. Mahdollisesti pronssikaudelle ajoittuvia Lapinraunioita on löydetty Heinolasta, Asikkalasta, Hartolasta, Nastolasta, Orimattilasta ja Sysmästä. Nastolasta on lisäksi löydetty pronssikautinen asuinpaikka. Pronssikautisia asutuksen jälkiä on tavattu lisäksi Hollolasta, Sysmästä ja Hämeenkoskelta.

Asutus vakiintui rautakauden aikana ja röykkiökalmistot levisivät 300 – 400 -luvulla jKr pitäjän pohjoisosiin, Sysmään saakka. Päijät-Hämeessä on myös merovingi- ja viikinkiaikaisia röykkiö- ja polttokenttäkalmistoja.

Omaksi kulttuurialueekseen Päijät-Häme kehittyi viikinkiajalle tultaessa. Tuolloin rakennettiin koko Etelä-Hämettä kiertävä linnavuorijärjestelmä, joka kiertää Lammin, Hollolan ja Nastolan kautta päättyen Iitin Hiidenvuoreen. Päijät-Hämettä suojasi pohjoisessa Linnasenmäki Jämsänkoskella. Myös Sysmän tienoilta tunnetaan useita linnavuoria. Linnavuoria on ollut Hollolassa Kiilolinna, Asikkalassa Linnamäki, Heinolassa Suinatun vuori, Padasjoella Linnasaari ja Varpusenlinna, Hartolassa Linnavuori ja Sysmässä Jättiläislinna. Artjärvellä Kinttulan kartanon eteläpuolella sijaitsevalla Linnaniemellä on tavattu muinaislinnan kehämuurin jäänteitä. Myös Nastolassa, Salajärven itärannalla, Kalkkolan kylässä sijaitsevalla Linnakalliolla on kehävallin 15-18 pituiset jäännökset. Kalkkolan linnavuori on Iitin Hiidenvuoren ohella itäisin Hämeen linnavuorista.

Peltoviljelyyn siirtyminen mahdollisti esihistoriallisen ajan päättyessä kiinteän asutuksen leviämisen. Asutus syntyi viljavimmille paikoille, aluksi Hollolaan sekä Sysmään ja edelleen muualle maakuntaan. Kaskenpoltolla ja eränkäynnillä oli yhä suuri merkitys taloudessa. Ne myös edistivät asutuksen leviämistä. Viimeistään viikinkiajalla asutus oli levinnyt koko Päijät-Hämeeseen. 1000 – 1500 –luku oli vilkkaan asutustoiminnan aikaa, jolloin asutus myös tihentyi. Pysyvien talojen jakautuessa syntyi kyliä. Päijät-hämäläiset tekivät omalla alueellaan koko maan mittapuun mukaan erittäin laajan, 1500-luvulle jatkuneen raivaustyön. Tämän tuloksena Päijät-Hämeeseen ja Itä-Uudellemaalle syntyi suuria 20 talon kyliä. Lähes kaikki nykyiset kylät olivat olemassa jo 1500-luvulla ja usein niiden taloluku ylitettiin vasta 1800-luvulla.

Asutuksen lisääntymisen vuoksi Päijät-Häme jaettiin 1300- ja 1400-luvulla kolmeksi hallintopitäjäksi; Tennilään 1390, Asikkalaan 1443 ja Hollolaan 1445. Alueen keskukseksi ja tärkeimmäksi pitäjäksi keskiajalla muodostui Hollola, jonne rakennettiin kirkko 1400-luvulla. Päijät-Hämeen asutustilanne keskiajan lopussa ja uudenajan alussa ilmenee vuoden 1539 maakirjasta. Keskiajan loppuun mennessä koko Päijät-Häme oli saanut kiinteän, mutta harvan maanviljelijäasutuksen ja suurin osa kylistä oli olemassa. Keskiaikaisesta rakennustoiminnasta muistuttavat Hollolan ja Sysmän kivikirkot.

Keskiaikaisen ryhmäkylän hajottanut ja maaseudun rakennettua kulttuuriympäristöä muuttanut isojako käynnistyi, kun isojakoasetus annettiin 1757 (uusi 1762). Isojako eteni kuitenkin hitaasti talonpoikien vastustuksen vuoksi. Valtaosa isojakotoimituksista Päijät-Hämeessä tehtiin vasta 1800-luvulla ja viimeiset 1900-luvun alussa. Ryhmäkylämäisen tiiviin luonteensa säilyttäneistä kylistä Päijät-Hämeessä mainittakoon esimerkiksi Auttoisten kylä Padasjoella ja Vähinmaan kylä Asikkalassa.

Pienimittakaavaisen ja monikerroksisen rakenteensa hyvin säilyttäneitä kirkonkyliä ovat mm. Hartolan, Sysmän, Padasjoen ja Hämeenkosken kirkonkylät.

Henrik Wager

2.
Päijät-Hämeessä on säilynyt lukuisia vanhoja kartanoita. Kartanoita ja suurtiloja on keskittynyt etenkin Hartolaan ja Sysmään, mutta myös esimerkiksi Nastolassa on säilynyt edustavia kartanomiljöitä. Esimerkiksi Sysmän lukuisat kartanot ovat vaikuttaneet kulttuuriympäristön muotoutumiseen. Kartanoiden vaikutus sekä rakennustensa että maanviljelyksen muokkaaman peltoviljelyn kautta on selkeästi havaittavissa Nuoramoisjärven ympäristössä. Myös suurtilat ovat vaikuttaneet merkittävästi kulttuuriympäristön muotoutumiseen. Esimerkiksi maatalousvaltaista Hollolaa hallitsevat useissa kylissä suurten tilakeskusten vaikutuksesta muotoutuneet laajat ja avoimet viljelymaisemat. Maisemallista vaikutusta korostaa peltojen voimakas kumpuilevuus.

Päijät-Hämeen varhainen teollisuus käsitti lähinnä pieniä kotitarvesahoja, joita perustettiin useisiin pitäjiin 1700-luvun puolivälin ja lopun aikana. Päijät-Häme oli myös merkittävä pellavan tuottaja 1700- ja 1800-luvuilla. Muistumana pellavan tuotannosta on säilynyt Hämeenkoskella sijaitseva, Suomen ensimmäinen vuonna 1888 valmistunut Hankalankosken koneellinen pellavanpuhdistuslaitos.

Höyrysahoja perustettiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useisiin pitäjiin. Padasjoen Mainiemeen vuonna 1880 perustetun sahan tuotantorakennukset uusittiin 1910 sattuneen tulipalon jälkeen. Entistä teollisuusaluetta hallitsee alkuperäisellään säilynyt rankorakenteinen saharakennus (1910) ja tiilinen voima-asema (1923). Saha-alueen ympäristössä on säilynyt myös mm. tehtaan isännöitsijän talo ja työväenasuinrakennuksia.

Päijät-Hämeen merkittävimpiin teollisuuslaitoksiin lukeutui kapteeni C.L von Essenin vuonna 1857 perustama Kosken (Hämeenkosken) verkatehdas. Tehdas oli toiminnassa vielä 1910-luvulla. Teollisesta toiminnasta muistuttavat yhä työntekijöiden asuinrakennukset kirkonkylän kupeessa. Muita keskeisiä teollisuuslaitoksia Päijät-Hämeessä olivat mm. väki- ja virvoitusjuomatehtaat sekä panimot ja myllyt. Panimotoiminnasta muistuttaa Lahdessa sijaitseva vuonna 1912 perustetun Mallasjuoman entinen tehdas. Useissa kunnissa on säilynyt myllyjä tai myllyjen jäänteitä. Esimerkiksi Nastolassa merkittäviä myllynpaikkoja ovat olleet Kumian koski ja Immilänjoki. Immilänjoen alajuoksun koskissa on ollut myllyjä todennäköisesti keskiajalta lähtien. Immilän myllypiirin vuonna 1901 rakennettu mylly on säilynyt. Muista myllyistä ovat jäljellä korkeat kiviperustukset. Kosken äärellä on säilynyt myös mylly- ja sahatoimintaan liittyviä rakenteita. Salajärven pohjukasssa sijaitsevan Kumian myllyn vanhempi myllyrakennus on rakennettu 1890-luvulla. Sen vieressä olevan vehnämyllyn korkeampi rakennus valmistui 1935.

Meijereitä perustettiin lähes joka paikkakunnalle 1890-luvulta lähtien. Osuustoimintalain (1901) myötä osuusmeijerit valtasivat alaa 1900-luvun alussa. Sysmän kirkonkylässä 1906 aloittanut suurmeijeri oli Suomen suurin voimeijeri. Meijerirakennus on jäljellä, mutta sen ulkoasu ja toiminta on muuttunut. Meijerirakennuksia on säilynyt käyttötarkoitukseltaan muuttuneina myös useissa muissakin kunnissa.

Hyvän sijainnin ja liikenneyhteydet omaava Lahti houkutteli teollisuutta 1800-luvulta lähtien. Merkittäväksi teollisuusalueeksi muotoutui Vesijärven ympäristö, joka on nykyisin muuttunut asuin- ja vapaa-ajan alueeksi. Lahden mittavasta teollisuudesta muistuttavat mm. Valtatie 12:n ja rautatien rajoittamalle suurelle teollisuusalueelle muotoutunut eri ikäisten punatiilisten teollisuusrakennusten kudelma, joka hallitsee ympäristöään maamerkin tavoin. Myös hyvät liikenneyhteydet omaava Nastola on houkutellut runsaasti teollisuutta etenkin 1960-luvulta lähtien. Radan vaikutus näkyy myös Kärkölässä, jossa on säilynyt radan varrella vanhempia teollisuusrakennuksia ja työväenasuinalueita, kuten esimerkiksi Lappilassa sijaitsevilla Öljymäellä, Koulunmäellä ja Vellinginmäellä. Hyvin säilyneisiin vanhoihin teollisuuskyliin Päijät-Hämeessä lukeutuu Padasjoella sijaitseva Arrakoski. Heinämaan kylä Orimattilassa puolestaan on edustava käsityöläiskylä. Sen vanhimmat rakennukset palautuvat 1700-luvulle.

Merkittävä vesireitin parannus Päijät-Hämeessä oli Asikkalassa sijaitsevan Vääksyn (Vesijärven) 1,3 kilometriä pitkän kanavan rakentaminen 1868-1871. Kalkkisten kanavan valmistuminen vuonna 1878 laajensi Päijänteen laivaväyliä itään.

Henrik Wager

3.
Päijät-Häme on houkutellut kesäasukkaita jo varhain. Esimerkiksi Asikkalaan rakennettiin huviloita 1880-luvulta lähtien. Asikkalassa palstoitettiin runsaahkosti huvilatontteja 1910-1920 luvuilla ja Vääksystä sekä Pulkkilanharjusta tuli kesäkeskuksia. Pitäjässä oli 1930-luvulla satoja huviloita ja määrä moninkertaistui 1950-luvulta lähtien.

Päijät-Hämeeseen perustettiin useita sairaaloita 1920-luvulla. Esimerkiksi Lahden kulkutautisairaala valmistui 1920 ja kaupunginsairaalan laajennukset vuosina 1928 ja 1933. Nastolaan valmistui vuonna 1925 Vähävaraisten keuhkotautisten avustamisyhdistyksen 60-paikkainen tuberkuloosiparantola alle 14-vuotiaille lapsille. Säilyneet rakennukset muistuttavat sairaalarakentamisen ihanteista ja pyrkimyksistä.

Vuoden 1939 lopussa Hämeen läänissä oli noin 84 000 siirtolaista. Sotien päätyttyä siirtolaisia oli noin 102 000. Vuonna 1941 Hämeen läänissä oli noin 1 100 pika-asutustilaa ja Itä-Hämeessä noin 200. Maakunnan merkittävimpiin asutustila-alueisiin lukeutuu alkuperäisellään säilynyt laaja Ravioskorven asutustila-alue Sysmässä. Myös Nastolassa sijaitseva Pensuon yhtenäinen asutustila-alue on säilynyt alkuperäisellään.

Jälleenrakennuskausi Päijät-Hämeessä näkyy voimakkaimmin Lahdessa. 1940-luvun lopun ja 1950-luvun lopun aika oli sodanjälkeisen Lahden aktiivisinta rakentamisen kautta. Vaikka 1950-luvulla rakennettiin määrällisesti paljon tuotettiin ajanjaksona myös korkeatasoista arkkitehtuuria. Jälleenrakennuskaudella Lahdessa rakennettiin mm. useita kouluja, kuten apulaiskaupunginarkkitehti Irma Kolsin vuonna 1947 suunnittelema Kivimaan koulu sekä hänen vuonna 1949 suunnittelema Kärpäsen koulu. Jälleenrakennuskauden kerrostaloasuinalueista Lahdessa muistuttavat mm. arkkitehtien Mauri Karkulahden ja Eino Tuompon suunnittelemat ns. Hakatornit (1951-1956) Fellmanin pellolla.

Kaupunkikuvallisesti eri ajanjaksoja edustavia kokonaisuuksia Päijät-Hämeessä ovat Lahden kauppatori, Mariankadun akseli ja eri ikäisten, korkeatasoista arkkitehtuuria edustavien asuin- ja liikerakennusten rajaama Aleksanterinkatu sekä Heinolan kaupunkikuvaan ja kaupungin varhaisempaan kaavoitus- ja rakennusvaiheeseen liittyvä Maaherranpuisto, Perspektiivi.

Henrik Wager