Riitta Siltanen: Onko kuntaraja suoja?

Eräästä keskustelusta mieleeni jäi lausahdus – kuntaraja on suoja.

Mikä meitä uhkaa? Mikä meitä suojaa? Miksi monet kokevat ajatuksen kuntarajojen siirtämisestä uhkana?

Koko alkaneen vuosituhannen ajan olemme Päijät-Hämeessä tutkineet kuntayhteistyön mahdollisuuksia. Syntyi Seutu, Heimo, Paras, Paketti. Olemme edenneet vaiheesta toiseen. On etsitty keinoja palvelujen turvaamiseksi, laadun parantamiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi.

 Erityisesti Seutu-hanke loi luottamusta kuntien keskuuteen. Paras -hankkeen myötä lähdettiin laaja-alaisesti liikkeelle, palvelut edellä – periaatteella.  Yhteistyön välttämättömyys oli selvää. Mutta se, miten syntynyttä monimutkaista järjestelmää kuntien taholta voidaan järkevästi ohjata, onkin jo toinen juttu. Järjestelmä on viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kannalta työläs. Miten saada aikaan vaikeita päätöksiä, kun kaikki eivät voi voittaa? Kuntalaisten kannalta katsoen tilanne myös näyttäytyy hankalana seurata, ja asioihin on vaikea vaikuttaa.

Tiivistyvän yhteistyön rinnalla kulki ajatus siitä, että tarvitaan myös selkeä kuntarakennemuutos.  Uusikunta - esiselvitys tehtiin 2008. Nyt käsillämme on kuntajakoselvittäjä Osmo Soininvaaran ehdotus siitä, että kuntajakoa on aiheellista muuttaa. Yhdeksän kunnan esitetty kuntaliitos täyttää kuntajakolain kuntaliitokselle asettamat vaatimukset ja parantaa olennaisesti kuntien taloudellisia ja toiminnallisia edellytyksiä ja eheyttää yhdyskuntarakennetta.

Kuntarajasuoja;  jo vuosia jatkunut yhteinen maakunnallinen ponnistelu palvelujen turvaamiseksi on perustunut tietoisuuteen siitä, että ikärakenteen muutos tuo mittavat haasteet sosiaali- ja terveydenhuollolle ja kuntataloudelle. Tiedämme työikäisen väestön määrän vähenevän

Kuntalaisen suurin pelko palvelujen heikkenemisestä varsinkin syrjäisillä alueilla on aiheellinen. Nykyiset peruskunnat, tai vaihtoehtoisesti uusi kunta, tulevat kamppailemaan palvelujen turvaamiseksi. Uudella kunnalla on kestävämpi mahdollisuus tarkastella palveluita laajemmin ja pitää huolta myös syrjäisempien alueitten asukkaista. Se voi myös kehittää palvelujaan aivan uudella tavalla, synnyttää kokonaan uusia ratkaisuja. Me peruskunnissa olemme tottuneet lähinnä höyläämään ja tasapainottamaan, emme kykene aikaansaamaan riittävän vaikuttavia uudistuksia.

Toinen pelko liittyy paikallisdemokratian kaventumiseen. Saammeko äänemme kuuluville? Lähtökohtaisesti haastavin osa-alue kuntajakoselvitystyössä ratkaistiin luomalla uudenlainen toimintamalli, joka perustuu aluelautakuntiin, joilla myös on toimintaedellytyksiä; määrärahoja ja selvästi määriteltyjä alueen kannalta tärkeitä tehtäviä.

Miten demokratia toteutuu nykytilanteessamme? Äänestysprosentit laskevat, edustuksellinen demokratia tarvitsee joka tapauksessa rinnalleen täydentäviä demokratiamuotoja, kuntalaisten osallisuuden lisäämistä.

Joissakin alueen kunnissa järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys tai mielipidekysely uuteen kuntaan mukaan lähtemisestä. Äänestyksen ja mielipidekyselyjen tulokset saattavat varsinkin päätöksenteon tasatilanteissa muodostua ratkaisevan tärkeiksi. Mielipide kannattaa kertoa ja siten vaikuttaa tärkeään asiaan.

Nastolalaisena ja Lahden seudun asukkaana puollan uuden kunnan syntymistä. En tarkastele asiaa pelkästään palvelujen turvaamisen kannalta, vaan koko kaupunkiseudun menestymisen ja vireän tulevaisuuden kannalta. Erityisen tärkeänä pidän kestävän yhdyskuntarakenteen muodostumista.

Toivon, että kuntien keskinäinen luottamus, jota on tarvittu pitkälle saatetun kuntayhteistyön luomisessa, voisi edelleen kantaa tätä seutua yhteiseen tulevaisuuteen.  Huomattakoon myös, että kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan edelleen, osa maakunnan kunnista ei ole mukana kuntajakoselvityksessä.