Johtopäätöksiä omista ennustuksista – ihan oikeesti?

Jari Parkkonen - 14.12.2015

On muodostunut perinteeksi, että maakuntajohtajana olen kirjoittanut vuodenvaihteen Etelä-Suomen Sanomiin jonkintasoisen ennustuksen tulevasta vuodesta. Nyt joulukuun alkupuolella on syytä aloittaa kynän teroitus vuodenvaihteen kirjoitukseen. Ajattelinpa ihan tunnelmaan virittäytyäkseni kaivaa vuoden 2014 urheiluteemaisen ennustukseni esiin ja pohtia ääneen – miten se niin kuin omasta mielestäni menikään…

Jääkiekossa on termi ”siirretty rangaistus”, joka joiltain osin tuntuu sopivan valtakunnalliseen poliittiseen tilanteeseen, joka alkanee purkautumaan jonkinlaisena ylivoimatilanteena ensi kevään vaalien jälkeen. Joukkueiden osalta tehdään uusi jako vaalien jälkeen ja nyt kukaan ei halua siirretyn rangaistuksen aikana tehdä maalia, koska voi joutua toiselle puolelle vaalien jälkeen.

Tämä taisi mennä pahiten metsään, kun ennakoin ennen vaaleja hallituspuolueiden ja opposition hieman rauhoittuvan. Mitäpä vielä, viimeisillä viikoilla hallituspuolueet tarjoilivat poikittaista mailaa kaverille matkalla pukukoppiin. Sen sijaan, että olisi syntynyt avoin kenttä vaalien jälkeiseen aikaan, tehtiin aika selväksi ennen hallitusneuvotteluita, keitä samaan pukukoppiin ei mahdu.

Ne äänestäjät, jotka odottavat syntyvältä hallitukselta nopeita tuloksia, saavat pettyä… Tämä varmaan näkyy loppuvuonna hallituksen dramaattisena suosion sulamisena.

Tämä alkoi mielestäni jo aikaisemmin kuin ajattelin. Tosin, tämä hallitus laittoi #hallitusohjelman ja #kärkihankkeen heti liikkeelle, ja vaikka ne eivät vielä ole edenneet maaliin, vihollisen vastakarvaus on nostettu yli puolenkentän.

Paikallis- ja kuntatalouden osalta tämä kaikki tarkoittaa alivoimapelin jatkumista. Täytyy pelata entistä tarkempaa, mutta vaarana on ettei jouduta kahden miehen alivoimalle. Tästä huolimatta ei pitäisi altistua siihen, että lyödään kiekko heti pitkänä päätyyn, vaan pyritään haasteellisesta tilanteesta huolimatta rakentamaan kiekollista peliä ja pyrkiä pääsemään maalipaikkoihin. Tänä vuonna ei vielä omassa päässä soi, mutta alkaa paljastumaan haasteiden mittakaava, vaikka olisi ollut ensimmäisen erän kahvion puolella.

Täytynee todeta, ettei mittakaava ole vieläkään kaikilla aivan selvä. Kahvion puolella kommentoidaan vieläkin ensimmäisen erän ylivoimaa, vaikka toinen erä on alkanut jo aikoja sitten. Tosin kuntakentän pelaaminen on ollut aika esimerkillistä, mutta kyllä valtakunnan tasolla, ovat yli- ja alivoimapeli aivan sekaisin. Kärsivällisyydestä on tullut kansakuntamme katoava luonnonvara (?) ja sen sijaan, että luistimia teroitetaan, tuntuu että jokainen haluaa tuoda hiekkaa jäälle. #sotesoppa #yhteiskuntasopimus

Johtajuutta peräänkuulutetaan, mutta samalla jokaisen joukkueen jäsenen tulee kantaa oma vastuunsa eikä kurvata vaihtoon vastahyökkäyksen hetkellä. Itseäni kiinnostaa se, että saadaanko nyt koko joukkue pelaamaan samaan päätyyn ja ketkä rakentavat maalintekotilanteita.

Kolmen S:n hallitus kuitenkin jatkaa valitsemallaan tiellä. Toisin kuin useat, minusta ei ole heikkous pakittaa huonoista päätöksistä, oleellista on kuinka monta hyvää saadaan aikaan. Niitä saisi olla kyllä enemmän kasassa. Hallituksen rivit ovat vielä kohtuullisen hyvin suorassa ja aika näyttää… Ehkäpä siinä olisikin hieman tarttumapintaa ensi vuoden ennustukselle?

Onneksi suomalainen maalivahtipeli on kuitenkin kansainvälistä kärkeä, että vaikka maalinteko kangertelee niin voidaan taistella pisteistä. Monellakin tapaa tietynlainen pohjakosketus yhteisessä tekemisessä on saavutettu, niin kansallisesti kuin ihan meillä Päijät-Hämeessäkin, tässä nyt täytyy vaan kaivaa yhteinen tekeminen keskiöön ja taistella alivoiman yli.

Hmn. Vuottahan on vielä jäljellä? 😛
Kommentoida saa ja keskusteluun vastataan twitterissä @Jari_Parkkonen
#PHliitto

http://www.paijat-hame.fi