Kehittämisen ekosysteemi vaatii viljelyä

Petra Stenfors - 27.09.2018

Elinvoimainen alue syntyy yksinkertaisista aineksista: tarvitaan ihmisiä, osaajia, laadukasta tutkimusta ja koulutusta, vireää yritystoimintaa, toimivia palveluja. Tämän sopan keittämisen erikoisuus on, että kun ainekset ovat kasassa, ne lisääntyvät itsekseen. Vastaavasti puute näistä osatekijöistä on samalla tavoin itseään ruokkivaa: kun esimerkiksi koulutusta ei ole, ei ole riittävästi osaajia, tämä heikentää yritystoiminnan mahdollisuuksia jne.

Alueen kehittäminen onkin eri toimijoiden tiivistä yhteistyötä – sitä ei voi kukaan toimija tehdä yksinään. Eri kokeilla on lusikkansa yhteisessä sopassa, ja kaikki tuovat siihen omat vivahteensa. Suomessa tätä on pitkään kuvattu ”alueiden kehittämisen järjestelmäksi”, jossa eri toimijoilla on omat roolinsa. Järjestelmän ytimessä ovat ylhäältäpäin katsoen olleet valtio, kunnat, maakuntaliitot, ELY-keskukset sekä muut keskeiset kumppanit: yliopistot ja korkeakoulut, kolmas sektori, yritykset jne. Siinä missä ministeriö vastaa aluekehittämiseen liittyvästä yhteistyöstä kansallisella tasolla, maakuntaliitto koordinoi tähän liittyvää yhteistyötä omalla alueellaan.

Entistä ”järjestelmää” ollaan parhaillaan uudistamassa maakuntauudistukseen kytkeytyen. Uudistumisen keskellä onkin oiva mahdollisuus päivittää ajatuksiamme aluekehittämiseen liittyvästä yhteistyöstä. Kehittämiseen istuu huonosti rajanveto eri toimijoiden välillä. ”Sun toimivalta – mun toimivalta” -tyyppinen vastuidenmäärittely ei ole alueen kehittämisen kannalta olennaista, vaan yhteistyön tavoitteena tulee olla, että jokainen aluekehittämiseen käytetty resurssi on kotiinpäin.

Aluekehittäminen näyttäytyykin nykyään yhä enemmän ekosysteeminä entisen järjestelmän sijaan. Olemme jo tottuneet käsittelemään innovaatioekosysteemejä, osaamisen ekosysteemejä tai liiketoimintaekosysteemejä. Myös aluekehittäminen voidaan nähdä ekosysteeminä, jossa korostuvat toimijoiden vuorovaikutus, avoimuus, jatkuva oppiminen ja kyky mukautua muutoksiin. Alueen kehittäjien yhteistyö toimii parhaimmillaan itseohjautuvana verkostona, jossa avoimuus ja vuorovaikutus ovat keskiössä.

Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä korkeakoulujen ja oppilaitosten yhteistyö on saamassa vahvistusta neljännestä sektorista. Tällä tarkoitetaan eri puolilla kukkivaa pop-up –kulttuuria, ihmisten omaehtoista toimintaa alueensa kehittämiseksi. Elinvoimaista Päijät-Hämettä luodaan yhtälailla flash mob –performansseilla, pop up –mehubaareilla kuin yritysten kehittämistuilla tai yritysten ja korkeakoulujen yhteistyötä kehittämällä. Kiinnostava kysymys on, miten neljättä sektoria kyetään ottamaan mukaan alueen kehittämiseen. Ainakin julkisen sektorin kannattaa kehittää omaa kyvykkyyttään omaehtoisen toiminnan mahdollistajana.

Ja huom: kehittämisen ekosysteemi ei noudattele hallinnollisia rajoja – ei organisaatioiden, mutta ei myöskään alueiden! Tästä erinomaisena esimerkkinä Lahden ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteistyö, joka nyt on vahvistamassa osaamisen tukijalkaa Lahdessa.

Jotta avoimeen, luottavaiseen ja ekosysteemimäiseen kehittämiseen päästään, tarvitaan yhteinen, jaettu visio, jota kohti itse kunkin on itseohjautuvasti hyvä suunnistaa. Päijät-Hämeessä visioita on määritelty niin yhteisissä prosesseissa kuin toimijoiden omissakin. Tuore Päijät-Hämeen maakuntastrategia ja -ohjelma 2018 – 21 on viime vuosien yhteisen työskentelyn tulosta. Julkinen päätöksenteko on strategioiden myötä osaltaan tekemässä painopistevalintoja, joiden kautta kehittämistyötä voidaan fokusoida ja pärjätä globaalissa kilpailussa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tekeminen kohdistuisi vain valittuihin painopisteisiin.

Kehittämisen ekosysteemi kaipaa toimiakseen aktiivista toimijoiden välisen vuorovaikutuksen ylläpitämistä ja fasilitointia. Tähän tarvitaan avointa keskustelua, olemassa olevien prosessien avaamista, tapaamisia – saman asian äärellä työskentelyä. Uskallammeko hyödyntää niitä ja jakaa avoimesti tietoamme, osaamistamme ja ideoitamme luottaen siihen, että yhteinen keitos paranee ja kasvaa, sitä mukaa kun aineksia lisätään?

Luovuus, kyky mukautua muutokseen, oppiminen ja innovatiivisuus ovat korostuneet puheissa kyvykkäästä yksilöstä. Mutta samoja ominaisuuksia tarvitaan myös yhteisöissä ja toimintaympäristöissä. Miten voimme vahvistaa näitä kehittämisen ekosysteemissämme?

 

Petra Stenfors, erityisasiantuntija
petra.stenfors(a)paijat-hame.fi  puh. 044 3719 458