Mikä on kaunis maisema?

Mirja Karila-Reponen - 04.04.2017

Pala taivasta – jotakin syötävää ja juotavaa – piilopaikka. Siinäpä se, päälle ripaus matematiikkaa!

Pala taivasta – jotakin syötävää ja juotavaa – piilopaikka. Siinäpä se, päälle ripaus matematiikkaa!

Pala taivasta – auringonlasku ja heijastuksia (kuva: Pekka Javanainen)

Maakuntakaavan palautteissa kysyttiin kulttuuriympäristöön ja maisemaan liittyen, että mikä on kaunis maisema. Kuka sen määrittelee? Vastaus on pitkälti sama kuin keneltä tahansa kysyttäessä, että ”kauneus on katsojan silmässä”. Kuitenkin ihmisiä yleensä kulttuurista riippumatta miellyttävät intuitiivisesti maisemat, jotka tarjoavat mahdollisuuksia, näköaloja ja suojapaikkoja, piiloja.

Tällaisen kauniin maiseman peruspiirteisiin kuuluvat etenkin vesi, vehreys, näkösuoja, mutta samalla hyvä näkyvyys. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös maiseman monimuotoisuus, kuten kumpuileva maasto tai metsänreunan vaihtelevuus, värit, luonnontilaisuus sekä tuttuus. Pala taivasta kuuluu kauniiseen maisemaan. Sen heijastus veteen, veden välke, auringonlasku ja -nousu, pilvien varjot ja punerrukset, niistäpä Eino Leino on tehnyt ”Nocturne” –nimisen runonkin. Öiseen maisemaan kuluu kuu ja tähdet. Kuun silta kuvastuneena peilityynessä vedessä ja linnunrata sen poikki ovat jotakin epätodellisen kaunista maisemaa ja vielä kaksin kappalein, tuplana! Jos yrittää ottaa tähden vedestä käteen niin tähti ei tule, se jää taivaalle, heijastuksissa on jotakin tavoittama-tonta. Myös pimeys on kaunista maisemassa, samoin sumu, niiden mystisyys maisemassa kiehtoo. Mitä maisemasta paljastuukaan niiden hälvennyttyä? Kauniissa maisemassa jokin atmosfääri välittyy vaikka ei näkisi! Maiseman kauneuden voi tuntea kaikilla aisteilla.

Jotakin syötävää ja juotavaa

Kumpuilevia rypsipeltoja (kuva Pekka Javanainen)

Päijät-Hämeessä on paljon kauniita peltomaisemia. Mielikuvituksen silmin ne eivät olekaan aina pelkkiä peltoja! Esimerkiksi Hollolassa kumpuilevat pellot voi nähdä vaikkapa suurina, kylläisinä jättiläisten vatsoina, tyytyväisinä ja täysinä tähkäpäistä. Hollo ja Martta siellä makoilevat pitkin peltoja ruokalevolla. Hollo ja Martta rakensivat tarinan mukaan Hollolan keskiaikaisen harmaakivikirkon, joten eipä ihme, että mieleen pulpahtaa eri uskontojen paratiisimaisemat. Ne ovat aina kauniita, mutta puhutaan myös kultaisista kaupungeista, jotka ovat enemmän kulttuurikeskeisiä.

Piilopaikka

Päälle ripaus maiseman matematiikkaa.   (Kuva: tuntematon kuvaaja)

Kuvassa talorykelmän kattojen jiirin kohdalla oleva savupiippu sijaitsee koko kuvan kultaisen leikkauksen kohdalla. Kuvitellun taivaan ja maan erottava horisontti on järven takana olevan metsän peitossa. Viljapeltojen alue on kultaisen leikkauksen korkuinen suhteessa näkyvän horisontin maa-alueeseen. Pakopisteet ovat kuvan ulkopuolella. Maisemaa voi katsella hieman piilosta, koivujen välistä. Kuvan tunnelma on levollinen.

Luonnontilaisen ja luonnonrauhaisan maiseman kauneuteen liittyy matemaattisia seikkoja. Kauniissa maisemassa on rakenteellisesti nähtävissä horisontti eli taivaanranta, perspektiivi pakopisteineen ja kultainen leikkaus kerrannaisineen. Valokuvia analysoimalla voi löytää valokuvaajan luontaiseen herkkyyteen perustuvan taidon nähdä maiseman kauneus kameran linssin läpi. Tässä on esimerkkinä valokuva, jossa on katseltu maiseman matematiikkaa. Vanhassa valokuvassa on päijäthämäläinen maaseudun kulttuurimaisema ja talo, joka on olemassa edelleenkin maakuntakaavaan merkityn arvoalueen keskellä. Koska nyt on Suomi 100 – juhlavuosi, niin kerrottakoon, että tässä valokuvassa ikuistetun matemaattisesti kauniin maiseman talossa on vietetty 100 vuotta sitten, 28.2.1917 kinkerit ja niissä oli paikalla 35 aikuista ja 30 lasta. Talosta lähti talvi- ja jatkosotaan kaksi poikaa.

Luonnontilaisuuteen liittyy jokin ihmisen selittämätön kyky aistia maisemassa myös fysiikan lait, vaikka ei olisi niistä koskaan kuullutkaan. Kumpuileva maasto, rotkot ja tasanteet, kaikki maaston muodot ovat järjestäytyneet suuren myllerryksen eli jääkauden jälkeen luonnollisesti paikoilleen maa-ainesten valumiskertoimien mukaisesti ja maastonmuodot ovat aina oikein. Vesi on vaa-kasuorassa kuin vatupassi. Luonnonlakien mukaisuus on järjestystä kauneimmillaan.

Maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet

Maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita on Päijät-Hämeessä 106 aluetta. Ympäristöministeriön vuonna 2011 teettämässä ja ELY– keskuksen toteuttamassa inventoinnissa ehdotukseksi valtakunnal-lisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi on pääasiallisesti keskitytty maaseudun kulttuurimaisemiin. Erityisesti on kiinnitetty huomiota viljelymaisemiin, niihin liittyvään asutukseen, vanhaan tiestöön, kulttuuriperintöön sekä mahdollisesti jonkin muun alkutuotantoon liittyvän elinkeinon synnyttämiin maisemiin. Ehdotuksen käsittely ympäristöministeriössä on vielä kesken. Päijät-Hämeessä on tällä hetkellä kuusi valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, uudessa inventoinnissa niitä on viisi ja niiden lisäksi on ehdotettu Salpausselkä-Tiirismaata valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtä-vyydeksi. Kyllä kaupungeissakin on kauniita maisemia!

Hyvää kevättä!

(Kuva: Pekka Javanainen)

Mirja Karila-Reponen, maakunta-arkkitehti
mirja.karila-reponen@paijat-hame.fi
040 7747 060

http://www.paijat-hame.fi