Suunnatonta muutosta: Tarastin paperi

Jari Parkkonen - 27.01.2016

Nyt kun päivä on puitu, pohdittu ja kaikki oleellinen ruodittu, ajattelin minäkin kantaa korteni ketoon, vaikka oleellisen sainkin puristettua kahteen twiittiin jo eilen @Jari_Parkkonen. Onhan Tarasti aika ihmemies, kuukauden ajassa on puristettu kasaan paperi, jota perinteisesti olisi väännetty alle kymmenellä työryhmällä puoli vuotta, parilla eriävällä mielipiteellä höystettynä. Iso kuva mielestäni on, että paperi on erittäin laadukas, oikeansuuntainen ja pitää sisällään tähän mennessä puuttuvia elementtejä, joiden pohjalta on hyvä jatkaa. Toinen puoli asiassa on, että jatkettavaa ja ratkaistavaa kyllä riittää. Raportti ei sinänsä tarjoa kyllä yllätyksiäkään kenellekään, joka on seurannut Tarastin lausuntoja prosessin aikana. Kollegani Pirkanmaalta ja entinen Päijät-Hämeen maakuntajohtaja lausui raportista viisaita sanoja.

Ministeri Vehviläisen mielestä hallituksen on Tarastin työtä arvioidessaan ja jatkotyötä tehdessään vastattava erityisesti neljään kysymykseen: miten turvataan maakuntien aito itsehallinto, mikä on maakuntien ja kuntien välinen suhde sekä miten maakuntien rahoitus ja omaisuusjärjestelyt toteutetaan. Vaikea olla eri mieltä. Kollegani Lapista lausui tästä kohtuullisen hyvin eilen Kuntalehdessä.

Pohdittavaa on muutakin. Yleisenä nostaisin esiin nyt seuraavat viisi seikkaa:

– Työjaon onnistuminen kunta-maakunta-valtio kesken elinkeinopolitiikassa, työllisyyden hoidossa sekä ympäristöhallinnossa on esityksessä ohut, ja näiden osalta onkin vielä edessä paljon töitä. Kunnille on syytä tarjota jatkossa oikeat ja aidot työvälineet elinvoimaisuuden kehittämiseen. Kuntien tehtävät ovat edelleen esitetyssä mallissa laajemmat kuin missään muussa länsimaalaisessa demokratiassa, vaikka joistain kommenteista voisi muuta tulkitakin.

– Ministeriöiden esitykset tehtävien jaosta menivät Tarastin esitykseen pitkälti sellaisenaan, vaikka ne eivät olleet keskenään täysin yhteismitallisia.

– Käsitykseni mukaan on kohtuullisen laaja ymmärrys siitä, että on lukuisia mm. ELY-tehtäviä (esim. liikenne) joita hoidetaan nyt toimijamäärällä joka on alle 18, ja jatkossakin on järkevää että ne hoidetaan ensisijaisesti maakuntien välisillä sopimuksilla keskitetysti. Miten, se on vielä auki. Toivottavasti ei ylhäältä määräämällä ja/tai isäntä-renki -maakuntia nimeämällä, vaan sopimalla.

– Lukumäärän 18 lisäksi liikkuu Tarastin paperissa mm. lukuja 5-12, nämä eivät ole Päijät-Hämeen osalta yksinkertaisia, koska ne voisivat olla eri toimintojen osalta nykytilanteen pohjalta varsin erilaisia. Hypoteettisina esimerkkeinä elinkeino- ja kasvupolitiikka Uudenmaan kanssa, SOTE toiminnot Kymenlaakson kanssa, Pelastuslaitos Kanta-Hämeen kanssa ja EU-kehittämisrahat hoidettaisiin Päijät-Hämeestä laajemmalle alueelle? Yksinkertaistaa ja suoraviivaistaa hallintoa? NOT. Pohdittavaa ja edunvalvontaa riittää.

– Uudistuksen yksi suuri tavoite on myös mahdollistaa tehokkaampi julkinen hallinto, purkaa 150 erilaista himmeliä ja säästää 3 mrd euroa. Kaikkien muutosten tulisi myös tarjota keinot ja välineet tämän saavuttamiseksi, eikä rakentaa esteitä niiden tavoittamiseksi.

Koko tässä tilanteessa keskeistä lienee se, miten tästä eteenpäin? Maan hallituksen pihtisynnytys aluehallinnon ns. perusmallista marraskuun alussa jolloin väläyteltiin jopa hallituksen hajoamista, perustui pitkälti erittäin laadukkaaseen, mutta vähälle huomiolle jääneeseen ns. Pöystin paperiin elokuulta. Poliittinen sopu toi kuitenkin varsin suuria muutoksia siihen. Suuri kysymys lienee, että mitkä asiat Tarastin paperissa ovat sellaisia, jotka nousevat hallituksen pöydässä neuvotteluvälineiksi ja kauppatavaraksi, sekä kuinka jatko paalutetaan. Jos siitä siis ylipäänsä saadaan sopu. Sitä odotellessa, keskustelua on syytä käydä meillä ja muualla #PHLiitto #Jari_Parkkonen , mutta liian pitkälle viedyistä johtopäätöksistä tai muuttolaatikoiden tilaamisesta voinee pidättäytyä.

http://www.paijat-hame.fi