Työ

Työelämän rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset sekä tuotannon ja työpaikkojen alueellinen keskittyminen näkyvät myös Päijät-Hämeen elinkeinorakenteen ja -elämän muutoksena. Teollisuus on kuitenkin edelleen maakunnan yritystoiminnan perusta, mutta sen työllistävä vaikutus on hiipunut. Teollisuuden työpaikkojen vähenemisen yhteydessä on palveluiden työpaikkojen määrä kuitenkin kasvanut. Vaikka palveluvaltaistumisen myötä teollisuuden tilalle on noussut uudenlaisia aloja ja työpaikkoja, eivät nämä ole kuitenkaan pystyneet korvaamaan teollisuuden pudotusta.

Elinkeinojen ja työpaikkojen uusiutumisen myötä uudistuvat myös ammatit, työnsisältö ja osaamisvaatimukset. Kyse on yhtälailla sekä työelämän muutoksesta että pysyvyydestä. Nämä yhdessä näkyvät teollisuuteen vahvasti nojanneessa ja nojaavassa maakunnassa korkeina työttömyysasteina. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ja tätä seuraava rakennetyöttömyys ovat Päijät-Hämeelle ominaisia.

Päijät-Hämeen aluetalouden käänteet ovat tuttuja myös monessa muussa Suomen maakunnassa, mutta harvassa niistä yhtä voimallisesti koettuja.

Päijät-Häme kasvoi teollisuusmaakuntana 1990-luvun alkuvuosien kansainväliseen talouslamaan saakka. Se tunnettiin erityisesti huonekalu-, sähkölaite- ja koneteollisuudestaan. Lamassa, joka ajoittui välittömästi Neuvostoliiton romahtamisen jatkoksi, maakunta menetti suuren vientimarkkinansa ja viidenneksen työpaikoistaan. Lamasta kuitenkin noustiin muiden vientimarkkinoiden virkistyessä ja ICT-teollisuuden alihankintojen vetämänä niin, että puolet laman viemistä työpaikoista korvautui uusilla. Kulutus, kauppa ja palvelut kasvoivat. Kansainvälinen ICT-kupla puhkesi 2000-luvun vaihteessa ja alan paikalliset alihankintayritykset ajautuivat vaikeuksiin.

Uudella vuosituhannella talouden ja pääomien globalisaatio jatkoi voimistumistaan ja teknologinen kehitys kiihtyi. Lähes kaikkialle ulottuva digitalisaatio mullisti myös päijäthämäläisten työelämää ja vapaa-aikaa. Teollisuuden äkillinen rakennemuutos koetteli maakunnan kaupunkiseutuja. Työttömyys lisääntyi, pitkittyi ja rakeenteellistui. Työelämän muuttuvat osaamisvaatimukset heikensivät monien työnhakijoiden mahdollisuuksia ikään katsomatta.

Kansainvälinen talous taantui uudestaan 2010-luvun lähestyessä. Muu Eurooppa toipui taantumasta takaisin kasvu-uralle muutamassa vuodessa, mutta Suomessa taantuma muodostui ennen näkemättömän pitkäksi *. Päijät-Häme oli alkanut menettää työpaikkoja uudelleen jo 2000-luvun alussa niin, että maakunnan yrityksissä nähtiin joukkoirtisanomisia ja konkursseja jo ennen uutta taantumaa. Kauppa ja palvelut jatkoivat kuitenkin kasvuaan, joka alkoi hiipua vasta 2010-luvulle tultaessa. Tietovaltaiset työpaikat keskittyivät kaupunkeihin, työssäkäynti Päijät-Hämeestä pääkaupunkiseudulle lisääntyi ja työmatkat pitenivät.

Suomen ja Päijät-Hämeen elinkeinorakenteet monipuolistuivat ja palveluvaltaistuivat 1990-luvun talouslaman jälkeen. Nousukautta seuranneet uusi taloustaantuma ja tuotantotoiminnan rakennemuutos koettelivat 2000-luvulla erityisesti maakunnan kaupunkiseutuja. Perinteisten ammattien väheneminen ja uudenlaiset osaamisvaatimukset lisäsivät yleistä työttömyyttä, pitkäaikaistyöttömyyttä ja rakennetyöttömyyttä. Varsinkin teollisuuden työpaikat vähenivät. Teollisuudella on silti yhä maan keskiarvoa suurempi merkitys maakunnan yritystoiminnalle ja taloudelle.

Menetetyt työpaikat sijaitsevat eri alueilla kuin uudet työpaikat. Työpaikkojen väheneminen on keskittynyt erityisesti kaupunkialueiden ulkopuolelle. Näillä alueilla mikroyritykset ovat merkittäviä työllistäjiä ja yrittäjyys tärkeä työllistymisen muoto julkisen sektorin lisäksi. Tuotannon sekä työpaikkojen alueellinen keskittyminen näkyy myös pendelöinnin kasvuna sekä työmatkojen keskipituuden nousuna.

* Taantumalla tarkoitetaan tässä vuodesta 2008 alkanutta ja edelleen jatkuvaa yhtenäistä ajanjaksoa, jolloin Suomen bruttokansantuotteen kasvu ei palautunut taantumaa edeltävälle vuoden 2007 tasolle.

Elinkeinorakenne ja työpaikkojen kehitys

Päijät-Hämeessä ja myös naapurimaakunnissa ovat toimialarakenne ja työpaikkojen osuudet käyneet läpi merkittäviä muutoksia. Päijät-Hämeen ja naapurimaakuntien elinkeinorakenne on muuttunut vahvasti palvelupainotteiseksi vuosituhannen vaihteessa ja toimialojen palveluvaltaistuminen jatkuu edelleen.

Lue lisää

Tästä muutoksesta huolimatta muodostaa teollisuus edelleen Päijät-Hämeen talouden selkärangan ja tämän osuus maakunnan kokonaistuotannosta on lähes puolet. Sama kehitys on havaittavissa myös muissa perinteisissä teollisuusmaakunnissa Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa. Teollisuus on Päijät-Hämeessä myös merkittävä työllistäjä, vaikkakin sen työllistävä vaikutus on hiipunut koko 2000-luvun. Teollisuuden työpaikkojen vähenemisen yhteydessä on palveluiden työpaikkojen määrä kuitenkin kasvanut. Vaikka palveluvaltaistumisen myötä teollisuuden tilalle on noussut uudenlaisia aloja ja työpaikkoja, eivät nämä ole kuitenkaan pystyneet korvaamaan teollisuuden pudotusta. Elinkeinorakenteen uudistumisessa onkin yhtälailla kyse sekä muutoksesta että pysyvyydestä. Samaan aikaan uudistuvat myös ammatit, työnsisältö ja osaamisvaatimukset. Käynnissä on eräänlainen rakennemuutoksen toinen kierros, jossa työmarkkinoiden polarisaatio on merkinnyt työmahdollisuuksien häviämistä keskipalkkaisilta ja keskiasteen koulutuksen aloilta. Tämä on merkinnyt ennen runsaslukuisten, toistoihin perustuvien työtehtävien, ammattien ja työpaikkojen häviämistä. Nämä työelämän rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset näkyvät teollisuuteen vahvasti nojanneessa ja nojaavassa Päijät-Hämeessä korkeina työttömyysasteina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauhanen, Antti (2014). Tulevaisuuden työmarkkinat. Etla raportit No 30. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. < https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-30.pdf>

 

Päijät-Hämeen ja naapurimaakuntien alkutuotannon työpaikat puolittuivat vuosina 1995–2013. Palveluiden työpaikat puolitoistakertaistuivat ja jalostuksen työpaikat vähenivät. Päijät-Häme on työllistävyydeltään yhä suhteellisesti hieman jalostusvaltaisempi maakunta kuin kuusi rajanaapuriaan.

Päijät-Hämeen työpaikat vähenivät hitaasti myös 2010-luvulla, mutta samalla maakunnan elinkeinorakenne monipuolistui. Teollisuus oli Päijät-Hämeessä edelleen merkittävä työllistäjä, vaikka erilaiset palvelut olivatkin nousseet yhteen laskettuina maakunnan työllistävimmäksi sektoriksi jo 1980-luvulla. Kauppa nousi työllistäjänä lähes teollisuuden rinnalle. Melkein puolet maakunnan tuotannon bruttoarvosta syntyy silti yhä teollisuudessa.

Maakunnan palveluiden työpaikkakasvu koostui 2000-luvun alun talouskasvun vuosina suurimmaksi osaksi julkisista palveluista: sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuspalveluista ja julkisen hallinnon muista palveluista. Taloudellisen taantuman aikana vain sote-palveluiden työpaikat lisääntyivät vuosittain. Palvelut kasvoivat voimakkaimmin Lahdessa. Muualla Päijät-Hämeessä palvelusektorin työpaikat supistuivat kokonaisuutena vuoden 1995 tasolle 2000-luvun alkuvuosien talouskasvun jälkeen.

Teollisuuden työpaikat vähenivät kolmanneksella kautta maakunnan, määrällisesti eniten Lahdessa ja Heinolassa. Kauppa investoi vahvasti eri puolille Lahden seutua aina viimeisimpään taloustaantumaan saakka, sen kuluessa lähinnä Lahteen. Kaupan työpaikkakasvu tyrehtyi vasta 2010-luvulla. Rakentamisen työpaikkakehitys oli kaupan kaltaista, mutta pienemmin kasvuluvuin ja suhdanneherkemmin. Viimeisin suhdanne viestii rakennusalan jälleen kasvavan.

Suomen toimialarakenteen muutos ja palveluvaltaistuminen näkyvät Päijät-Hämeen kuntien elinkeinorakenteen muutoksena. Maa- ja metsätalouden sekä teollisuuden läpikäymä rakennemuutos näkyy myös Päijät-Hämeen kunnissa palvelualojen työpaikkojen osuuden nousuna sekä maa- ja metsätalouden että teollisuuden työpaikkojen vähenemisenä.

Globalisaatio ja teknologian kehitys ovat merkittävässä osassa työn kysynnän muutoksessa ja työmarkkinoiden polarisaatio jatkuu edelleen. Päijät-Hämeessä ovat toimialarakenne ja työpaikkojen osuudet käyneet läpi merkittäviä muutoksia. Teollisuuden työllistävä vaikutus maakunnassa on vähentynyt eikä tilalle ole noussut uusia merkittäviä työllistäviä toimialoja. Teollisuudesta on hävinnyt työpaikkoja erityisesti Hämeenkoskella, Padasjoella, Heinolassa ja Lahdessa. Teollisuuden työpaikkojen vähenemisen yhteydessä on palveluiden työpaikkojen määrä kuitenkin kasvanut. Vaikka palveluiden työpaikat ovat kompensoineet teollisuuden työpaikkojen häviämistä 2000-luvulla, on palvelualojen työpaikkojen lisääntyminen keskittynyt pääsääntöisesti Lahteen. Yleisesti voidaan todeta, että menetetyt työpaikat ja uudet työpaikat sijaitsevat eri kunnissa ja työpaikkojen väheneminen on keskittynyt erityisesti Lahden seudun ulkopuolelle. Päijät-Hämeen keskuksena profiloituvassa Lahdessa ja tämän lähiseudulla on menetettyjen työpaikkojen tilalle syntynyt uusia ja uudenlaisia työpaikkoja, kun taas Lahden seudun ulkopuolella ja myös teollisuuden rakennemuutoksen voimakkaasti koettelemilla alueilla on työpaikkojen määrä vähentynyt tuntuvasti.

2010-luvun taantuma näkyy myös työnantajasektorien työpaikkamäärien kehityksessä. Yksityisen sektorin työpaikkojen määrä on vähentynyt 2010-luvulla kaikissa kunnissa, maltillisimmin Lahdessa. Sen sijaan kunnallisen sektorin työllistävyys on vastaavasti lisääntynyt kaikissa kunnissa taantuman aikana. Erityisesti Lahden seudun ulkopuolella on julkinen sektori merkittävä työnantaja. Myös yrittäjyyden työllistävä merkitys korostuu maaseutualueilla, sillä näillä alueilla yrittäjyys voi olla ainoa mahdollisuus työllistyä.

seur16_tuotannon_bruttoarvo_2014

seur16_tyopaikat_maakunnittain

seur16_tyopaikatla_95_13

seur16_tyopaikathe_95_13

seur16_tyonantajatp_ph_95_14

seur16_tyopaikatphkunnat_95_14

seur16_tyopaikat_yks_ph_95_14

seur16_tyopaikat_valtio_ph_95_14

seur16_teollisuudentyopaikat_ph_kehitys_95_13

Kuntien työpaikkaomavaraisuus

Tilastollinen työpaikkaomavaraisuus kertoo siitä, kuinka suurelle osalle alueen työllisistä alue potentiaalisesti tarjoaa työpaikan. Jos alueella on enemmän työpaikkoja kuin siellä asuvia työllisiä, on alueen työpaikkaomavaraisuus yli 100 %. Kaikki eivät kuitenkaan työskentele oman kunnan alueella, vaikka työpaikkoja olisikin tarjolla. Työpaikkaomavaraisuus ei kerro työssäkäynnistä.

Lahden kuten muidenkin seutukuntien keskuskaupunkien työpaikkatarjonnalla on vaikutuksensa naapurikuntien työpaikkaomavaraisuuteen. Päijät-Hämeen alhaisimmat työpaikkaomavaraisuudet löytyvätkin Lahden naapurikunnista, joista pendelöidään paljon maakunnan keskukseen. Näissä kunnissa elinvoimainen maaseutu toimii rinnan voimakkaan kaupunkikuntiin tapahtuvan pendelöinnin kanssa.

seur16_tyopaikkaomavaraisuus_95_13

Taloudellinen huoltosuhde

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan taloudellinen huoltosuhde tarkoittaa ei-työllisten eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien väestöryhmien suhdetta työllisiin. Huoltosuhde ilmoitetaan indeksilukuna, joka kertoo kuinka monta ei-työssä käyvää on sataa työllistä kohden.

Lue lisää

Mitä pienempi indeksiluku on, sitä kestävämmällä pohjalla on alueen talous. Suuri indeksiluku kuvaa puolestaan huonoa huoltosuhdetta erityisesti julkisten palvelujen rahoittamisen näkökulmasta. Taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttavat niin taloudelliset suhdanteet ja paikallisesti myös alueen työllisyystilanne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taloudellisen huoltosuhteen kehityksessä näkyy maakunnan sisäinen eriytyminen. Päijät-Hämeen parhaimmat huoltosuhteet niputtuvat Lahden seudulle Hollolaan ja Orimattilaan ja siirryttäessä kauemmas Lahden seudusta kasvaa huoltosuhde merkittävästi Kärkölää lukuun ottamatta. Erityisesti Hartolassa, Heinolassa, Asikkalassa, Lahdessa ja Sysmässä on taloudellinen huoltosuhde heikentynyt 2010-luvulla voimakkaasti. Sysmässä indeksiluku hätyyttelee tänä päivänä jo vuoden 1995 tilastoa, kun taas Asikkalassa, Heinolassa ja Padasjoella taloudellinen huoltosuhde on vuonna 2014 heikompi kuin 1990-luvun alun laman jälkeen. Hartolassa taloudellinen huoltosuhde on heikentynyt vuoden 1995 lukemaan.

Korkea huoltosuhde asettaa merkittäviä haasteita kuntataloudelle. Esimerkiksi Sysmässä taloudellinen huoltosuhde on 2010-luvulla noussut jälleen yli kahdensadan. Tämä tarkoittaa sitä, että Sysmässä korkeintaan kolmasosa kunnan väestöstä on työelämässä. Samanaikaisesti myös työllisten ja asukkaiden määrä on kunnassa ollut tasaisessa laskussa, työttömien määrä 2010-luvun taantuman aikana nousussa sekä väestön ikääntyminen kasvussa. Yhdessä nämä luovat merkittävää painetta julkisten palvelujen rahoittamiselle. Puhuttaessa maakunnan parhaista huoltosuhteista on lukuja syytä suhteuttaa. Esimerkiksi vuonna 2014 Uudenmaan kuntien huonoimmat huoltosuhteet (165 ja 151) ovat Päijät-Hämeessä parhaimmistoa.

Ruotsalainen, Kaija (2013). Väestö vanhenee – heikkeneekö huoltosuhde?. Tilastokeskus. < http://www.stat.fi/tup/vl2010/art_2013-02-21_001.html>

Työllisyys

Työllisyydestä ja työttömyydestä

Työvoiman ja työllisen työvoiman määrän sekä työllisyysasteen kehityksessä on havaittavissa pitkään jatkunut ja edelleen jatkuva keskittyvän elinkeinotoiminnan ja aluekehityksen linja. Tämä näkyy niin yritystoiminnan muutoksina kuin työvoiman, työllisen työvoiman, työttömien määrän ja työttömyysasteen kehityksessä.

Lue lisää

Työvoiman ja erityisesti työllisen työvoiman määrä kasvaa suurimpien aluekeskuksien maakunnissa pienten kaupunkiseutujen ja maaseutualueiden menettäessä asemiaan työssäkäynti- mutta myös asumisen alueina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päijät-Hämeen ja myös naapurimaakuntien työttömyyden osalta tilastograafeista piirtyy esiin niin 1990-luvun lama, 2000-luvun alun nousukausi kuin myös 2010-luvun taantuma. On kuitenkin syytä ottaa huomioon se, miten jo laman aikana valmiiksi korkeiden työttömyysasteiden alueilla on työttömyys suurta läpi 2000-luvun alun nousukauden ja myös 2010-luvulla. Päijät-Hämeen työttömien lukumäärä sekä työttömyyden muodot mukailevatkin paitsi suhdanteita myös elinkeinorakenteen ja -elämän muutosta sekä tämän muutoksen alueellista vakiintumista. Polku työttömyydestä pitkäaikaistyöttömyyden kautta rakennetyöttömyyteen on monen tekijän summa, joka liittyy laajempaan elinkeinoelämän alueelliseen keskittymiseen sekä työn kysynnän muutokseen pitkällä aikavälillä. Päijät-Hämeen ja muiden perinteisten teollisuusmaakuntien korkeat työttömyysluvut kertovat laman aikana alueilta hävinneistä työpaikoista, alueellisesti keskittyvästä elinkeinotoiminnasta, työn uusista osaamisvaatimuksista sekä työn kysynnän ja tarjonnan alueellisesta kohtaamattomuudesta. Päijät-Hämeessä ja muissa perinteisissä teollisuusmaakunnissa sitkeässä olevat pitkäaikais-, rakenne- ja nuorisotyöttömyydet sekä työttömien työllistymisvaikeudet johtuvatkin suurelta osin rakenteellisista tekijöistä. Pitkäaikaistyöttömyydestä on kuitenkin tullut pysyvä ilmiö maakunnasta riippumatta. Maakuntien välillä on kuitenkin eroja.

Monessa maakunnassa yhdistyvät niin työttömyys, muuttotappio kuin väestön ikääntyminen. Samaan aikaan samoissa maakunnissa julkisen sektorin rooli työnantajana on suuri. Yhdessä nämä asettavat merkittäviä haasteita aluetaloudelle. Julkisten palvelujen rahoittamiseen kohdistuvan paineen ja aluetalouden kestävyyden osalta Päijät-Häme niputtuu yhteen Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Keski-Suomen kanssa. Tämä kertoo osaltaan Päijät-Hämeen asemasta työssäkäynti- mutta myös asumisen alueena suhteessa naapurimaakuntiinsa.

Työvoima

Tilastokeskuksen luokituksen mukaan työvoimaan luetaan kaikki 15–74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä.

Lue lisää

Päijät-Hämeen kuntien työvoiman määrän kehityksessä on havaittavissa maakunnan sisäinen eriytyminen. Työvoima on keskittynyt Lahteen ja Lahden seudulle samalla kun työvoiman määrä vähenee voimakkaasti Lahden seudun ulkopuolella. Samaan aikaan Lahden työvoiman määrän kasvun kanssa vähenee kuitenkin Päijät-Hämeen kuntien työllisten määrä.

   

seur16_tyovoiman_maak_95_14

 

 

 

Työlliset

Tilastokeskuksen luokituksen mukaan työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18–74-vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua.

Lue lisää

Päijät-Hämeen kuntien työllisten määrän kehityksessä on havaittavissa maakunnan sisäinen eriytyminen. Työllisten määrä on vähentynyt 2000-luvulla erityisesti Lahden seudun ulkopuolella. Lahdessa ja tämän naapurikunnissa Hollolassa ja Orimattilassa työllisten määrä kääntyi laskuun vasta 2010-luvun taantuman aikana. Päijät-Hämeen työllisten määrän kehitys mukailee työpaikkojen määrän kehitystä ja työllisten määrän kasvu keskittyy niin ikään Lahteen ja tämän naapurikuntiin. Erityisesti teollisuuden rakennemuutoksen koettelemassa Heinolassa on työllisten määrä vähentynyt 2000-luvun aikana merkittävästi.

seur16_tyollisentyovoiman_kehi_maak

    

seur16_tyoll_tyovoima_las

 

Työllisyysaste

Työllisyysasteella tarkoitetaan työllisten prosenttiosuutta samanikäisestä väestöstä.

Lue lisää

Päijät-Hämeen kuntien työllisyysaste koheni merkittävästi 1990-luvun loppupuolella, mutta on edelleen alhainen. Maakunnan parhaimmat työllisyysasteet löytyvät Lahden seudulta Hollolasta ja Orimattilasta sekä Lahden seudun ulkopuolelta Kärkölästä, mutta myös näissä kunnissa työllisyysaste jää alle seitsemänkymmenen prosentin. Päijät-Hämeen kuntien työllisyysasteita alentaa se, että 1990-luvun laman jälkeenkin työttömien osuus kaikissa ikäluokissa jäi poikkeuksellisen korkealle tasolle.

seur16_tyollisyysast_keh_maak

seur16_tyollisyysastkeh_las

Työssäkäynti ja pendelöinti

Pendelöinnillä tarkoitetaan työllisen työvoiman työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella.

Muun muassa elinkeinorakenteen muutos, tätä seurannut työpaikkojen väheneminen ja työpaikkojen alueellinen keskittyminen näkyvät maakuntarajat ylittävän pendelöinnin kasvuna. Myös työmatkojen keskipituudet ovat maakunnissa kasvaneet merkittävästi.

Lue lisää

  Työssäkäynti Päijät-Hämeen ulkopuolella on yleistynyt läpi 2000-luvun samalla kun omassa maakunnassa työssäkäyvien määrä on vähentynyt. Vaikka Päijät-Hämeeseen suuntautuva pendelöinti on kasvanut, on maakunnan nettopendelöinti ollut negatiivinen läpi 2000-luvun. Tämä tarkoittaa sitä, että Päijät-Hämeeseen tulevien työllisten määrä on pienempi kuin maakunnasta sen ulkopuolella työssäkäyvien määrä.

Elinkeinorakenteen ja -elämän muutos sekä tämän muutoksen alueellinen vakiintuminen näkyvät päijäthämäläisten työssäkäyntialueiden kehityksessä. Päijät-Hämeen ulkopuolelle suuntatuvasta työmatkaliikenteestä lähes puolet suuntautuu pääkaupunkiseudulle. Päijät-Hämeestä pääkaupunkiseudulle ja muualle Uudellemaalle suuntautuva pendelöinti on lähes kaksi kertaa suurempaa kuin muihin maakuntiin pendelöinti yhteensä. Myös Päijät-Hämeeseen suuntautuva pendelöinti on varsin keskittynyttä. Eniten Päijät-Hämeeseen pendelöidään pääkaupunkiseudulta sekä muualta Uudeltamaalta, mutta myös Kymenlaaksosta ja Kanta-Hämeestä suuntautuva työmatkaliikenne on merkittävää. Yhdessä nämä alueet muodostavat liki 70 % Päijät-Hämeeseen, pääsääntöisesti Lahteen, suuntautuvasta pendelöinnistä.

Tarkasteltaessa maakuntarajat ylittävää pendelöintiä on kuitenkin syytä muista se, miten valtaosa naapurimaakuntiin, erityisesti pääkaupunkiseudulle, suuntautuvasta pendelöinnistä tapahtuu Päijät-Hämeen kaupunkiseuduilta ja Lahden seudulta. Myös maakuntarajan läheisyys vaikuttaa pendelöinnin suuntautumiseen. Hartolasta pendelöidään enemmän Keski-Suomen eteläosassa sijaitsevaan Joutsaan kuin Lahteen tai Sysmään ja Hämeenlinna on puolestaan Hämeenkoskella mutta myös Padasjoella asuvien tärkeä työssäkäyntialue. (Tilastokeskus (2016). Pendelöinti.)

Kuntarajoilla on entistä vähemmän merkitystä työmatkojen suuntautumisen kannalta ja työssäkäynti oman asuinkunnan ulkopuolella on Päijät-Hämeessä yleistynyt. Samalla asuinkunnassaan työssäkäyvien määrä on ollut 2000-luvulla pääsääntöisesti laskussa. Päijät-Hämeen työssäkäynnin kehityksessä onkin nähtävissä myös pitkän aja kehitystrendejä. Muun muassa elinkeinorakenteen muutos ja työpaikkojen alueellinen keskittyminen näkyvät pendelöinnin kasvuna ja työmatkojen keskipituuksien nousuna. Lisäksi yhä useammalla on käytössään oma auto, ja töihin ollaan valmiita ajamaan entistä pidempiä matkoja.

Pendelöinnin voimakas suuntautuminen maakunnan keskukseen näkyy kun tarkastellaan työssäkäyntialueita eri kuntien välillä. Suurimmat pendelöintivirrat Lahteen kulkevat Lahden seudulta. Tämä kertoo osaltaan Lahden seudun muuttumisesta entistä enemmän asumisen maaseuduksi. Lahden naapurikunnista pendelöidään myös enenevissä määrin pääkaupunkiseudulle, erityisesti Helsinkiin.

Myös Lahdessa asuvien pendelöinti maakunnan ulkopuolelle erityisesti pääkaupunkiseudulle ja tämän kehityskuntiin on yleistynyt. Sen sijaan siirryttäessä Lahden seudun ulkopuolelle korostuu asuinkunnassa työssäkäynti. Tätä voidaan osaltaan selittää pitkillä etäisyyksillä keskuksiin ja siten moniin työpaikkoihin, mutta erityisesti asuinkunnassa työssäkäynnin korkeaa osuttaa selittää maa- ja metsätalouden sekä muun yrittäjyyden työllistävä merkitys kaupunkiseutujen ulkopuolella.

Pendelöinnin yleistyminen näkyy myös Päijät-Hämeeseen, pääsääntöisesti Lahteen suuntaavien työmatkojen määrän lisääntymisenä. Määrällisesti eniten työmatkoja Päijät-Hämeeseen tehdään pääkaupunkiseudulta sekä muulta Uudeltamaalta erityisesti Helsingin seudulta.

Huhta, Jaana & Topias, Pyykkönen (2013). Kolmasosa työssäkäyvistä pendelöi. Tilastokeskus <http://www.tilastokeskus.fi/tup/vl2010/art_2013-04-11_001.html>

Tietoa tilastoista, käsitteet ja määritelmät < http://www.stat.fi/meta/kas/pendelointi.html>

maakuntien_valinen_tyossakaynti_2013

seur16_pendelointi_maakunnista

seur16_pendelointi_maakuntiin

asikkalasta_pendeloivathartolasta_pendeloivat

heinolasta_pendeloivathollolasta_pendeloivat

hameenkoskelta_pendeloivatkarkolasta_pendeloivat

lahdesta_pendeloivat

nastolasta_pendeloivatorimattilasta_pendeloivat

padasjoelta_pendeloivatsysmasta_pendeloivat

seuranta_tyo_tyomatkapituus2012_idw2km250024_versio3

seuranta_tyo_tyomatka_muutos95_12_pidentyneetseuranta_tyo_tyomatka_muutos95_12_lyhentyneet

Työttömyys

Työllisyydestä ja työttömyydestä

Työvoiman ja työllisen työvoiman määrän sekä työllisyysasteen kehityksessä on havaittavissa pitkään jatkunut ja edelleen jatkuva keskittyvän elinkeinotoiminnan ja aluekehityksen linja.

Lue lisää

 Tämä näkyy niin yritystoiminnan muutoksina kuin työvoiman, työllisen työvoiman, työttömien määrän ja työttömyysasteen kehityksessä. Työvoiman ja erityisesti työllisen työvoiman määrä kasvaa suurimpien aluekeskuksien maakunnissa pienten kaupunkiseutujen ja maaseutualueiden menettäessä asemiaan työssäkäynti- mutta myös asumisen alueina.

Päijät-Hämeen ja myös naapurimaakuntien työttömyyden osalta tilastograafeista piirtyy esiin niin 1990-luvun lama, 2000-luvun alun nousukausi kuin myös 2010-luvun taantuma. On kuitenkin syytä ottaa huomioon se, miten jo laman aikana valmiiksi korkeiden työttömyysasteiden alueilla on työttömyys suurta läpi 2000-luvun alun nousukauden ja myös 2010-luvulla. Päijät-Hämeen työttömien lukumäärä sekä työttömyyden muodot mukailevatkin paitsi suhdanteita myös elinkeinorakenteen ja -elämän muutosta sekä tämän muutoksen alueellista vakiintumista. Polku työttömyydestä pitkäaikaistyöttömyyden kautta rakennetyöttömyyteen on monen tekijän summa, joka liittyy laajempaan elinkeinoelämän alueelliseen keskittymiseen sekä työn kysynnän muutokseen pitkällä aikavälillä. Päijät-Hämeen ja muiden perinteisten teollisuusmaakuntien korkeat työttömyysluvut kertovat laman aikana alueilta hävinneistä työpaikoista, alueellisesti keskittyvästä elinkeinotoiminnasta, työn uusista osaamisvaatimuksista sekä työn kysynnän ja tarjonnan alueellisesta kohtaamattomuudesta (ks. Pyykkönen & Pyykkönen 2014). Päijät-Hämeessä ja muissa perinteisissä teollisuusmaakunnissa sitkeässä olevat pitkäaikais-, rakenne- ja nuorisotyöttömyydet sekä työttömien työllistymisvaikeudet johtuvatkin suurelta osin rakenteellisista tekijöistä. Pitkäaikaistyöttömyydestä on kuitenkin tullut pysyvä ilmiö maakunnasta riippumatta. Maakuntien välillä on kuitenkin eroja.

Monessa maakunnassa yhdistyvät niin työttömyys, muuttotappio kuin väestön ikääntyminen. Samaan aikaan samoissa maakunnissa julkisen sektorin rooli työnantajana on suuri. Yhdessä nämä asettavat merkittäviä haasteita aluetaloudelle. Julkisten palvelujen rahoittamiseen kohdistuvan paineen ja aluetalouden kestävyyden osalta Päijät-Häme niputtuu yhteen Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Keski-Suomen kanssa. Tämä kertoo osaltaan Päijät-Hämeen asemasta työssäkäynti- mutta myös asumisen alueena suhteessa naapurimaakuntiinsa.

Työtön työvoima

Tilastokeskuksen mukaan työttömään työvoimaan luetaan vuoden viimeisenä työpäivänä työttömänä olleet 15–74-vuotiaat henkilöt.

Lue lisää

Työttömien lukumäärä mukailee vastakkaisena työllisten määrän kehitystä. 1990-luvun lamasta toipuminen ja tätä seurannut raju nousukausi näkyvät työttömien lukumäärän merkittävänä vähenemisenä. 2000-luvulla kehitys heilahteli kuntakohtaisesti, joka antaa viitteitä paikallisesta alueiden työllisyystilanteen kehityksestä. Sen sijaan 2010-luvun taantuma ja vientimarkkinoiden tyrehtyminen käänsivät työttömien lukumäärän jälleen nousuun. Ne ovat nostaneet Lahden sekä Lahden seudun työttömien lukumäärää.

seur16_tyottomienlkmkehitys_ind_maak

Työttömyysaste

Työttömyysasteella tarkoitetaan työttömien prosenttiosuutta saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15–74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta.

Lue lisää

Päijät-Hämeen profiloituminen perinteisenä teollisuusmaakuntana näkyy kuntakohtaisina korkeina työttömyysasteina. 1990-luvun alkupuolen laman aikana ryhtyivät suhdanneherkät teollisuuden alat ensimmäisten joukossa irtisanomaan työntekijöitään ja työttömien enemmistö syntyikin näiltä aloilta. Työttömyys laski kuitenkin nopeasta laman jälkeen, mutta lasku hidastui 2000-luvulla. 2010-luvun taantuma ja viennin tyrehtyminen käänsivät työttömyyden jälleen uuteen nousuun kaikissa Päijät-Hämeen kunnissa. Maakunnan korkeimmat työttömyysasteet löytyvät maakunnan keskuksesta Lahdesta sekä Heinolasta, jossa työttömyys alkoi nousta jo ennen taantumaa metsäteollisuuden rakennemuutoksen seurauksena.

Pitkäaikaistyöttömyys

Tilastokeskuksen luokituksen mukaan pitkäaikaistyötön on henkilö, joka tutkimusajankohtana on ollut yhtäjaksoisesti työttömänä 12 kuukautta tai pidemmän ajan.

Lue lisää

2010-luvulla Päijät-Hämeen kuntien työttömistä yhä suurempi osa on pitkäaikaistyöttömiä. Työttömyysaste nousee ja työttömyys pitkittyy. Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu kertoo tukalista talousvuosista, jotka ovat koetelleet työmarkkinoita. Päijät-Hämeen osalta pitkäaikaistyöttömyyden korkeat luvut kertovat teollisuuden rakennemuutoksen vaikutuksesta, merkittävimmän toimialan supistumisesta sekä tästä hitaasti toipuvasta maakunnasta.

Työmarkkinoille paluun mahdollisuus jää pitkäaikaistyöttömälle usein pysyvästi muita huonommaksi, vaikka suhdanteet paranisivat. Pitkäaikaistyöttömyys heijastaa ennen kaikkea talouden pysyviä muutoksia pitkällä aikavälillä. Laman aikana teollisuuden aloilta työttömiksi joutuneen työvoiman asema työmarkkinoilla vaikeutui, joka näkyy Päijät-Hämeessä sitkeänä pitkäaikaistyöttömyytenä. 2000-luvun alun nousukausi vähensi pitkäaikaistyöttömien osuutta kaikista työttömistä, mutta jäi siitä huolimatta korkeaksi. 2010-luvun taantuma käänsi pitkäaikaistyöttömyyden jälleen nousuun. Erityisesti on kasvanut Lahden seudun pitkäaikaistyöttömien osuus. Sen sijaan Lahden seudun ulkopuolella on pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä työnhakijoista noussut taantuman aikana maltillisesti.

Rakennetyöttömyys

Rakennetyöttömyydelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Työ- ja elinkeinoministeriön määritelmässä rakennetyöttömiksi katsotaan pitkäaikaistyöttömät sekä työvoimapoliittisista palveluista työttömäksi jääneet tai jatkopalveluihin sijoitetut. Rakennetyöttömyydellä tarkoitetaan tyypillisesti työttömyyttä, joka ei vähene työvoimapulasta huolimatta.

Lue lisää

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoissa rakennetyöttömyydellä kuvataan sitä osaa 15–64-vuotiaista, jotka ovat putoamassa työmarkkinoilta lopullisesti. Pitkäaikaistyöttömyys ei kuitenkaan lähtökohtaisesti aiheuta rakennetyöttömyyttä, vaan on tämän seuraus. Jatkuessaan pitkäaikaistyöttömyydestä kuitenkin kehittyy rakennetyöttömyyden syy.

Paluu työelämään on entistä vaikeampaa, jos työttömyys pitkittyy. Sitkeä, luonteeltaan pysyvä rakennetyöttömyys on yksi Päijät-Hämeen suurista haasteista. Rakenteellinen työttömyys liittyy laajempaan työn kysynnän muutokseen ja rakennetyöttömyys heijastaa talouden pysyviä muutoksia pitkällä aikavälillä. Teollisuuteen vahvasti nojanneessa ja nojaavassa Päijät-Hämeessä teknologian kehittyminen sekä teollisuuden ja elinkeinoelämän rakenteelliset ja sijainnilliset muutokset näkyvät maakunta- ja kuntatasolla korkeina rakennetyöttömyysasteina. Talouden nousukausi 2000-luvun alussa ei poistanut rakennetyöttömyyttä, vaikka pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä työnhakijoista vähenikin. Työmarkkinoille paluun mahdollisuus jääkin pitkäaikaistyöttömälle usein pysyvästi muita huonommaksi, vaikka suhdanteet paranisivat (Obstbaum & Tuomala 2015: 7). Pelkkä myönteinen suhdannekehitys ei siten yksinään ratkaise ongelmaa. 2010-luvun taantuman aikana Sysmässä, Kärkölässä ja Hämeenkoskella rakennetyöttömyys kääntyi kuitenkin maltilliseen laskuun. Sen sijaan erityisesti Lahdessa, teollisuuden rakennemuutoksen voimakkaasti koettelemassa Heinolassa, Lahden seudulla Orimattilassa ja Asikkalassa sekä Lahden seudun ulkopuolella Padasjoella on taantuma lisännyt vaikeasti työllistyvien osuutta.

Obstbaum, Meri & Juha, Tuomala (2015). Rakenteellisen työttömyyden riski kasvaa. Vatt policy brief 2/2015. < http://www.vatt.fi/file/policybrief/vatt_policybrief_22015.pdf>

 

seur16_rakennetyottomyys

seur16_rakennetyottomyys_kunnat

seur16_rakennetyottola

seur16_rakennetyottohe

seur16_rakennetyottomyys_las

 

Nuorisotyöttömyys

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan nuorisotyöttömyydellä tarkoitetaan 15–24-vuotiaiden työttömien osuutta kaikista työttömistä.

Lue lisää

Nuorisotyöttömyys on ollut suurta niin maakunnan tasolla kuin tämän sisällä. 1990-luvulta saakka nuorisotytöttömyys on pysynyt korkeana erityisesti Lahdessa, Heinolassa, Hämeenkoskella, Nastolassa sekä Hollolassa. Suhdannevaihtelut koettelevat lähtökohtaisesti nuorten työmarkkinoita aikuisten työmarkkinoita voimakkaammin, sillä taloustilanteen heikkeneminen johtaa usein nuorille tyypillisten määräaikaisten työsuhteiden päättymiseen ja rekrytointirajoituksiin (Hämäläinen & Tuomala 2013: 2). Nuorisotyöttömyyden kehitys mukaileekin elinkeinorakenteen muutosta ja näkyy laman aikaisena suurena nuorisotyöttömyysasteena. Talouden rakennemuutoksesta hitaasti toipuvassa maakunnassa ja sen kunnissa nuorisotyöttömyys on 2000-luvun alussa laskenut mutta jäänyt korkealle tasolle. 2010-luvun taantuma ja vaikeat talousnäkymät käänsivät nuorisotyöttömyyden useassa kunnassa jälleen nousuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hämäläinen, Ulla & Juha, Tuomala (2013). Faktaa nuorisotyöttömyydestä. VATT Policy Brief 2/2013. < http://www.vatt.fi/file/policybrief/vatt_policybrief_22013.pdf>

seur16_nuorisotyott_las

Yritykset/Yrittäjyys

Keskisuurten ja suurten yritysten vähetessä ja työpaikkojen supistuessa nostaa yrittäjyys päätään erityisesti maaseutuvaltaisilla alueilla. Yrittäjyyden ja mikroyritysten työllistävä merkitys korostuukin näillä alueilla.

Lue lisää

Esimerkiksi Sysmässä ja Padasjoella mikroyrityksissä työskentelee reilusti yli puolet yksityisen sektorin työntekijöistä ja mikroyritysten kasvava osuus työllistäjän on kyseisissä kunnissa merkittävä. Vastaavasti suuryritykset ovat keskittyneet Lahteen sekä teollisuusalueille Heinolaan ja Kärkölään. Henkilöstön määrä on suuryrityksissä ollut kuitenkin laskussa. Sen sijaan Hollolassa on suuryrityksien henkilöstön määrä ollut nousussa läpi 2000-luvun vaikka suuryritysten lukumäärä on vähentynyt.

Erot yrittäjyyden toimintaympäristöissä ovat suuria. Kaupunkiseutujen ulkopuolella kapeiden työmarkkinoiden alueilla yrittäjyys voi olla ainoa mahdollisuus työllistyä.  Päijät-Hämeen kunnissa mikroyritysten määrä ja työllistävyys ovat kuitenkin korkeita myös Lahden seudulla Asikkalassa ja Orimattilassa. Yrittäjyys onkin merkittävä työllistäjä myös Lahden seudulla. Tämä kaupungin läheisyys mahdollistaa yrittäjille monipuoliset lähimarkkinat, jolloin kaupunkiseutu voi yrittäjyysympäristönä olla hyvinkin kilpailukykyinen (Voutilainen 2005: 2).

Voutilainen, Olli (2005). Maaseudun yrittäjyys ja maatilakytkentäisyys yritystukipolitiikassa. Maaseudun uusi aika 3/2005, 32–40. < http://www.mua.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/Arkisto/MUA_lehti/2005/3_05_voutilainen.pdf>

http://www.paijat-hame.fi